Jotain meistä

Hei, olen  Sari Kallioniemi ja perheeseeni kuuluu aviomies Teuvo, lapset Laura-Maria (s.-94 ) ja Tatu (s.-95 ) ja tietysti australiankarjakoiramme Uja, Nuppu,Ukko ja päivittäin osaomistuksessa oleva  Mölli,joka asuu vanhemmillani.Meillä koirat ovat kasvaneet lastemme kanssa ja tottuneet kaikenlaiseen menoon pienestä pitäen.Koiramme ovat perheenjäseniä,eivät siis ole tarhakoiria.

Kuulun Suomen Australiankarjakoirat ry:hyn  ja  Satakunnan Seura-ja Seurakoirayhdistyksen jäsen olen  ollut v.-82 alkaen,jossa siis olen touhunnut jo vuosia aktiivisesti  ja tyttäremme Laura-Maria on kulkenut jo samoja polkuja muutaman vuoden. Hänetkin koiraharrastus on vienyt mukanaan,nyt v.2010 alkaen hän toimii kehäsihteerinä,joihin hän on saanut oikeudet.

Asumme Ulvilassa omakotitalossa , jossa on iso aidattu piha.  Matkaa meiltä Poriin on 9 km. Työskentelen Ulvilan Kaupungin terveystoimen kotihoidossa hoitajana. Sydäntä lähellä on aina ollut ihmisten auttaminen ja hoitaminen sekä koirat, joita on kuulunut minun elämääni aina. Perheessämme on ollut myös 3 luppakorva kania; Roope, Ville ja Vappu, jotka ovat vanhuuttaan nukkuneet pois.

Ensimmäinen koira kotonani oli sekarotuinen " Nalle", joka oli risteytynyt Suomen pystykorvasta ja welsh corgista. Nallen jälkeen vanhempani ottivat ensimmäisen  punaisen cockerspanielin v.-74 , "Tytin", jolla sitten teetettiin ensimmäiset pennut v.-78. Tytin pennuista jäi kotiin kasvamaan musta tyttö  "Malla", josta sitten tulikin  minun ensimmäinen omistamani koira ja meidän perheen ensimmäinen jälkivalio. 

Tytti v. -76

 Malla ekassa näyttelyssä Porissa v. -78

Australiankarjakoira, lempinimeltään karjis,  on ollut mieheni suurin haave monia vuosia sitten. Suomessa  ei ollut montakaan karjisten kasvattajaa v.90 ja rotu oli vielä outo ja uusi, jolloin mieheni tutustui rotuun. Itselläni tuohon aikaan oli blue roan (kirjava) cockerspanieli narttu Erkkertin Orkidea "Pimu", joka vei vielä kaiken huomioni. Kävin muutaman näyttelyn Pimun kanssa sekä taipumuskokeissa. Pimu kuoli v.-95 maksasyöpään ollessaan vasta 7-vuotias.Menetys oli kova ja silloin  surun keskellä ajattelin että koskaan en ota uutta koiraa.

5-vuotta olimme ilman koiraa, ja haave uudesta koirasta kyti pohjalla. Elämä ilman koiraa oli outoa ja tuntui kuin jotain puuttuisi kokonaan. Tuolloin mieheni halusi uudelleen toteuttaa australiankarjakoira haaveensa. Niinpä aloimme ottamaan kasvattajista selvää.Kiersimme näyttelyitä, josta sitten löysimme nykyisen kasvattajamme.Perheeseemme tuli 8.9.2000 sininen karjispoika Topi. Topi sai seurakseen 2-vuotta myöhemmin täysi sisaruksen Ujan, joka tuli meille ensin "vain hoitoon". Mutta kun Uja ja Topi tulivat hyvin juttuun keskenään heti ensimmäisestä päivistä asti ja Uja viihtyi meillä hyvin, teimme kuukautta myöhemmin sijoituspaperit.  Mutta aina elämä ei ole reilua, ja niinpä Topi kuoli yllättäen v. 2004. Uja jäi yksin, ja sen elämä murtui täysin. Päätimme että Ujalta jää kotiin vauva kasvamaan kun sen aika koittaa. Pieni punainen tytteli Nuppu jäi kotiin Ujan silmäteräksi ja siitä on sitten seurannut jatkoa;)

Näyttelyitä on tullut kierreltyä ristiin rastiin niin Ujan kuin Nupunkin kanssa ulkomaita myöten ja menestystäkin on tullut kivasti.  Suurin harrastus tällä hetkellä on näyttelyissä käynti. Itse olen  aina Ujan esittänyt näyttelyissä, mutta Nuppu on esiintynyt alusta asti kehissä äitini kanssa, joka on vähän kuin toinen omistaja sille. Nuppu matkaa ja liikkuu paljon äitini kanssa näyttelymatkoilla, aina en ole mukana.

Päivittäin koiramme saavat temmeltää ja toteuttaa itseään pitkillä lenkeillä metsässä, siellä saavat kyytiä niin linnut kuin metsän eläimet.  Kotipihassa koiramme saavat oleskella mielin määrin, jos vain siellä viihtyvät... Uja on jo rauhoittunut touhuiltaan jonkin verran, mutta aina joskus sekin innostuu vielä koheltamaan ja silloin vauhtia riittää:) Nuppu on kokeillut  myös osaamistaan verijäljellä,ja niinpä se oli ensimmäinen karjakoira joka näytti että karjis sopii tähänkin lajiin mainiosti.Nupun poika Mölli myöskin jäljestää,siis tavoitteena olisi saada kaksi jälkivaliota perheeseemme !

Astu sisään ja kurkkaa koiriamme virtuaalisesti,toivon kuitenkin että viihdyt ja saat jotain tietoa karjakoirista :)